Leikkauspäivä ja toipuminen

 Kävin sitten eilen Maisassa katsomassa kirjauksia. Heti päivystyksessä lääkärit ja hoitajat yrittivät saada S-mutkille vääntyneen nilkkani (trimalleolaarimurtuma) reponoitua lastaan, jonka jälkeen menin röntgeniin. Jalka oli edelleen huonossa asennossa. Kantapää heilui irtonaisena, joten nilkkaa väännettiin uudelleen, jotta kantapää ja sääriluu saataisiin kohdakkain. Lääkäri tunsi, että palat liikahtelee paremmin paikoilleen ja nilkka kuvattiin uudelleen. Ei muuten ollut mikään miellyttävä toimenpide ja paniikki meinasi iskeä, kun hoitaja sanoi, että nilkkaa reponoidaan vielä uudelleen. Siksi siis kävin kaksi kertaa kuvattavana ja lopuksi vielä magneettikuvissa. 

No, takaisin osastolle. Sain yöllä ainakin Oxynorm 10mg ja varmasti muitakin kipulääkkeitä, jotta sain nukuttua. Aamulla lääkärikierroksella selvisi, että joudun 8 viikoksi sairaslomalle heti kättelyssä ja lääkäri sanoi vakavana, että kyllä toipumiseen menee kuukausia. Jäin odottamaan leikkaukseen pääsyä ja täytyy kyllä sanoa, että hoitajat osastolla olivat todella ihania ja empaattisia. Vaikka olo oli aika surkea, he saivat minut tsemppaamaan ja hyvälle tuulelle. 

Leikkaus tehtiin spinaalipuudutuksessa eli en tuntenut mitään vatsasta alaspäin, sain myös rauhoittavaa lääkettä, koska jännitin niin paljon tilannetta. Avattava kipsisaapas laitettiin heti haavojen päälle ja sain kuulla, että leikkaus onnistui todella hyvin. Leikkauskertomuksessa lukee, että minulle laitettiin yksi 7-reikäinen teräslevy ja 8 erilaista teräsruuvia. Nivelsiteet oli myös rikki, joten siihen laitettiin Tightrope (ligamenttikiinnike). Molemmin puolin nilkkaa on operoitu, leikkaushaavoihin laitettiin hakaset, jotka tulee poistaa 2 viikon päästä. Heräämön jälkeen pääsin takaisin osastolle ja minulle sanottiin, että pääsen varmasti kotiin yöksi.

Leikkaushaavat olivat kuitenkin vuotaneet niin paljon, että kipsi oli veressä, joten minulle varattiin seuraavaksi päiväksi aika kipsaukseen ja jouduinkin jäämään vielä yhdeksi yöksi osastolle. Tämä ei kyllä haitannut, koska olin niin poikki ja väsynyt, en tiedä olisinko huimaukselta selvinnyt kotiin asti. Kipulääkkeitä sain niin paljon kuin tarvitsin eikä kivuista onneksi tarvinnut kärsiä. Olo oli turvallinen osaavan henkilökunnan hoidettavana.

Seuraavana päivänä eli tiistaina 28.1. pääsin kipsaukseen ja fysioterapeutti kävi luonani antamassa kuntoutusohjeet jalalle. Kahteen viikkoon jalalla ei saa varata ollenkaan, seuraavat kaksi viikkoa saa varata puolella painolla, sitten viimeiset kaksi viikkoa saa varata koko painolla. Lisäksi sain ohjeet, miten jalkaa tulee kuntouttaa näiden viikkojen aikana. Hän toi minulle kävelysauvat ja lähdimme heti harjoittelemaan kävelyä sekä portaat alas ja ylös. Tämä oli todella rankkaa, kun edelleen huimasi ja tuntui, että kaikki voimat oli poissa. Kävely sauvojen kanssa tuntui huteralta ja ajattelin, että mitäköhän tästäkin tulee...Varsinkin portaita alaspäin mentäessä pelkäsin, että tasapaino pettää ja kaadun eteenpäin. Läpäisin kuitenkin testin ja sain luvan lähteä kotiin. 

Mies tuli hakemaan minua anoppini kanssa ja apteekista kävimme hakemassa kipulääkkeet ja Inhixa napapiikit. Inhixa on tarkoitettu estämään laskimotukoksia, koska leikkauksen jälkeen on mahdollista, että jalkaan tulee tukos. Vaikka olen hoitaja ja tottunut pistämään ja hoitamaan kaikenlaisia haavoja, itsensä pistäminen ja omien haavojen katsominen tuntui aluksi pahalta. Eli seuraavat neljä viikkoa pistetään napapiikki joka päivä. Ensimmäisten päivien aikana Inhixa aiheutti minulle huonoa oloa ja aine kirveli ihon alla. Lisäksi luulin, että kuukautiseni alkoivat, mutta verta tuli niin vähän, että veikkaan, että se johtui napapiikistä. Olin jo vähällä soittaa päivystykseen/osastolle, että onko tämä normaalia, mutta verenvuoto lakkasi parissa päivässä. Napapiikin kanssa täytyy olla tarkkana, koska se estää verta hyytymästä ja siksi verenvuodot ovat mahdollisia.

Sain hoitajalta myös ohjeet haavanhoitoon. Haavoja tulee suihkuttaa lämpimällä vedellä runsaasti joka toinen päivä. Haavalappuja käytetään niin kauan, kuin haavat erittää ja suihkuun saa mennä vuorokauden kuluttua leikkauksesta. Itsellä haavat vuoti verta muutaman päivän, alussa jalka oli myös turvonnut ja varsinkin nilkka oli aivan musta. Ihon kuntoa tulee joka päivä tarkkailla ja seurata haavojen paranemista tulehduksen varalta. Turvotukseen ja kipuun auttoi kun piti jalkaa koholla sängyssä. Tämä oli/on oikeastaan ainoa asento, missä on hyvä olla pidempiä aikoja. Lisäksi mieheni apu haavanhoidossa ja kipsin kiinnittämisessä oli korvaamaton. Itse ehkä sain kipsin ja haavalaput pois, mutta uusien haavalappujen ja kipsin laittaminen oli aika mahdotonta, sillä jo jalan koukistaminen ja nilkan pienikin liike tuntui todella pahalta ilman kipsiä. Säären ja nilkan turvotus on laskenut paljon alkutilanteesta, joten voi olla, että joudun pyytämään jossain vaiheessa uuden kipsin. Kipsi ei saa olla liian löysällä mutta ei saa myöskään painaa mistään. Tarranauhoilla voi säätää kipsin sopivaksi, mikä on todella hyvä, koska turvotuksen määrä vaihtelee. 

Ensimmäinen yö meni kotona todella hyvin ja nukuin 10 tuntia putkeen. Mies oli ottanut pari päivää vapaata töistä, jotta hän voi hoitaa minua, sillä alussa olin vielä todella kipeä enkä pystynyt paljoa liikkumaan kepeillä. Totuin niihin kuitenkin aika nopeasti ja nykyään liikkuminen sujuu jo todella hyvin. Pystyn myös tasapainoilemaan oikealla jalalla ilman keppejä, joten pystyn jo esim. keittämään kahvia ja pesemään hampaat seisaltaan. Eilen laitoin kalaleikkeet uuniin ja keitin kattilassa perunoita, kaikki siis yhdellä jalalla heiluen ja nojaten keittiön tasoihin. Kännykkä minulla roikkuu kännykkäpussissa kaulassa, kun liikun paikasta toiseen. Ihan vaan sen takia, että jos jotain sattuu, niin voin soittaa heti apua, sillä olen päivisin yksin kotona. Suihkuun laitoimme muovituolin ja sielläkin pärjään itsenäisesti. Saunaan saa mennä vasta vuorokauden päästä hakasten poistosta.

Päivät ovat aika tylsiä, mutta olen kutonut lapasia ja villasukkia ja tuijottanut kännykkää aivan liikaa. Vieraita on käynyt onneksi minua piristämässä, mutta kyllä kovasti odotan, että pääsisin ulkoilemaan edes vähän. Asumme kerrostalossa 1. kerroksessa, johon täytyy nousta kuitenkin aika jyrkät portaat ylös, joten sisällä täytyy olla ainakin siihen hakasten poistoon asti. Meinaan samalla pyytää lisää Tramadolia varmuuden vuoksi, sillä kivut lisääntyvät iltaa kohti ja nukkuminen on hankalaa ilman kunnon kipulääkkeitä. Voi olla, että selviän jatkossa pelkällä Panadolilla ja Buranalla, mutta tällä hetkellä tarvitsen vielä sen "unipillerin" ennen nukkumaanmenoa. Haluan myös reseptin vatsansuojalääkkeelle. 

Tässä kuva sairaalasta heti leikkauksen jälkeen.